Koirani Dobby on uskollinen seuralaiseni joka päivä. Kun aurinko nousee taivaanrannan ylle, hän odottaa kärsivällisesti oven takana häntä heiluen. Kävelemme yhdessä metsäpoluilla, tunnen maan pehmeän kosteuden jalkojeni alla ja kuulen lintujen laulun ympärilläni. Dobby juoksee innokkaasti eteenpäin, hänen iloinen haukku kuuluu kauas. Istumme yhdessä puun juurella ja katsomme auringonlaskua, tunnen hänen lämpimän turkkinsa hipaisun ja tiedän, että olen rakastettu. Koirani ja minä, ymmärrämme toisiamme katseista ja kosketuksesta. Kun aurinko laskee ja päivä hiljenee, istumme koirani kanssa terassilla. Katselemme tähtiä ja tunnemme rauhan laskeutuvan yllemme. Tassu lepää kämmenessäni, sydämeni täynnä kiitollisuutta tästä ystävyydestä, joka kestää läpi elämän myrskyjen ja aurinkoisten päivien.

Eräänä kesäisenä päivänä Hilma päätti lähteä retkelle metsään. Hän kaipasi rauhaa ja halusi samalla nauttia luonnon antimista. Matkalla hän löysi idyllisen leiripaikan metsälammen rannalta.

Koiran katse on avoin kirja, jossa näkyy loputon rakkaus, uskollisuus ja ymmärtämys.

Päivä sarasti, kun Unna Kastehelmi astui vaelluspolulle.

Lapin luonto oli henkeäsalpaavan kaunis. Korkeat tunturit kohosivat taivasta kohti, ja niiden rinteet olivat peittyneet hohtavaan lumipeitteeseen. Hiljaisuus täytti ilman, ja pakkasilma tuntui purevan poskia.

Aamu valkeni hiljaisena ja kirkkaana metsän keskellä.