Lapin luonto oli henkeäsalpaavan kaunis. Korkeat tunturit kohosivat taivasta kohti, ja niiden rinteet olivat peittyneet hohtavaan lumipeitteeseen. Hiljaisuus täytti ilman, ja pakkasilma tuntui purevan poskia.
Vaelsin tunturipolkua pitkin yhdessä uskollisen koirani kanssa. Se oli uskomaton seuralainen, joka nautti jokaisesta hetkestä luonnossa. Sen karvapeite oli sopeutunut talven kylmyyteen, ja se haukahteli innosta joka kerta, kun päästiin uuden huipun laelle.
Pysähdyimme hetkeksi ihailemaan upeaa näköalaa. Edessämme avautui lumoava näky. Alhaalla laaksossa kiemurteli kimalteleva joki ja sen ympärillä kohosi metsän peittämiä kukkuloita. Lumi puiden oksilla kimalsi auringonpaisteessa. Hetken aikaa vain seisoimme hiljaa, nauttien tästä taianomaisesta hetkestä Lapin luonnossa.
Näitä hetkiä muistelen vielä pitkään.
Tämä raapale kirjoitettu tekoälyä apuna käyttäen.
Lisää kommentti
Kommentit